Nitan kanssa pitäis saada nouto kuntoon, mutta aika haastavalta se on vaikuttanut. Se kyllä kantaa esineitä, juoksee pallojen perään ja kiskoo solmuleluja. Olen aloittanut kynän pitämisestä suussa, mutta Nita joko pudottaa saman tien tai sitten pureskelee ja pudottaa. Anni M Korpelan kirjoittamassa "Tokoa koko elämä" kirjassa on selkeästi selitetty tämän "kanna" koulutuksen idea, mutta se ei taida Nitaan osua ja upota niin kuin Maxiin ja Moonaan.

"Koira palkitaan siitä, kun se ottaa esineen suuhun.
Koira pitää esinettä muutaman sekunnin eikä pure sitä
Pitää esinettä vähän pidemmän aikaa
Koira ei sylje sitä suusta vaikka käsi lähestyy kapulaa.
Irrottaa käskystä.
Osaa pitää esinettä vaikka oistaja menee kauemmas.
Pitää esinettä ja kävelee omistajan vierellä.
Kantaa esinettä luoksetulokutsun saatuaan ja tulee luo.
Ottaa esineen penkiltä, maasta.
Ottaa esineen kun se viedään metrin päähän.
Ottaa esineen kun se viedään vähän kauemmas.
Ei lähde heti, kun esine heitetään, odottaa käskyä.
ähtee hakemaan heitetyn esineen.
Perusasento harjoitellaan erikseen ilman kapulaa.
Osaa tulla perusasentoon esine suussaan."

Korpela on seuraavaan kappaleeseen vielä kirjoittanut tapojen sopimisesta erilaisille koirille, ja lisännyt joukkoon omia kokemuksiaan mm. liian rauhattomasta, innokkaasta ja keskittymiskyvyttömästä Roni-koirasta. Kuvaus sopii Nitaan tosi hyvin, ja mietinkin että voisi kokeilla taktiikkaa, jota Korpela käytti innokaaseen Roniin.
joka oppi noudon avustajan antaessa kapulan koiralle, ja se sai juosta omistajan luo. Kovassa liikkeessä koira ei voinut pudottaa kapulaa.
Toisena ajattelin kokeilla myös nostoharjoituksia, eli pudotan kapulan tms. jalkoihin ja palkitsen kun Nita nostaa pudotetun kapulan/esineen.

---
Moonalla oli alkuviikosta leikkaus jossa siltä poistettiin vasemmasta kainalosta n. luumun kokoinen rasvapatti, joka turposi koiran juostessa. Nyt se makoilee päivät toipilaana, tötterö päässä.

- Suski & setterit